Yhteisön käsitteestä
Käsitteenä yhteisö on varsin epämääräinen, vaikeasti määriteltävissä. Olen yrittänyt hahmotella yhteisön määritelmää Prosessin johtaminen kirjassa liittämällä siihen seuraavia elementtejä:
- jäsenten keskinäinen tuttuus, yhtenäinen käsitys siitä kuka tai ketkä kuuluvat yhteisöön
- yhteenkuuluvuuden tunne
- yhtenäinen käsitys yhteisön luonteesta ja tarkoituksesta (perustehtävästä)
- yhteinen sosiaalinen todellisuus eli jaettu tieto siitä miten yhteisön jäsenet kokevat yhteisönsä, oman ja toisten aseman ja roolin siinä
Yhteisön käsite poikkeaa organisaatiosta, joka on virallinen systeemi sääntöineen, tavoitteineen ja jäsenineen. Organisaatiot voivat olla myös suuria, jolloin niiden jäsenet eivät tunne toisiaan tai edes tapaa toisiaan. Suurten organisaatioiden sisällä voi olla useitakin yhteisöjä.
Yliopistossa voi olla laitosyhteisöjä ja laitosyhteisöjen sisällä esimerkiksi henkilöstö- ja opiskelijayhteisöjä. Suurilla laitoksilla opiskelijatkin saattavat muodostaa useita yhteisöjä kuten vuosikurssit tai harrastusryhmät.
Organisaation ja yhteisön ero on myös siinä, että organisaatio voidaan perustaa, mutta yhteisöksi kehitytään vuorovaikutuksen kautta ja ajan myötä.
Yhteisö on vuorovaikutuksen tulos ja yksilön kehityksen perusta
Yhteisöllisyys viittaa vuorovaikutuksen kautta rakentuvaan yhteenkuuluvuuden tunteeseen, ihmisten läheisyyteen ja yhdessä jakamiseen, osallisuuteen yhteisissä asioissa ja tapahtumissa. Näiden kokemusten merkitystä ihmisen kehitykselle ja hyvin voinnille on vaikea ylikorostaa. Tunnettu amerikkalainen psykologi Abraham Maslow pitää niitä yhtenä ihmisen perustarpeista. Kautta ihmiskunnan historian yhteisöstä eristämistä tai karkottamista on käytetty rangaistuksena yhteisön vastaisesta käyttäytymisestä.
Yhteisöllisyys on myös yksilön kehityksen perusta. Ihmisyhteisöjen ulkopuolella kasvaneet lapset ovat esimerkkejä yhteisön merkityksestä ihmiseksi kehittymiselle. Hyvässä yhteisössä lapset kokevat sekä fyysistä että psyykkistä turvallisuutta, mikä on edellytyksenä itseensä luottavan, vastuuntuntoisen ja yhteistyökykyisen ihmisen kasvulle. Paitsi turvallisuutta lapsi tarvitsee rakkautta ja arvostusta, mikä asettaa suuret vaatimukset ihmisten väliselle vuorovaikutukselle ja kommunikaatiolle. Jos lapsi elää turvattomuudessa, väkivallan pelossa tai toistuvan mitätöinnin kohteena, hän ei pysty tuomaan esiin tarpeitaan, toiveitaan ja tunteitaan. Kun hän ei tule kuulluksi eikä ymmärretyksi, hänen itsetuntonsa vaurioituu ja seurauksena ovat alemmuuden tunteet tai psyykkiset häiriöt ja sairastuminen.
Nämä kokemukset ankkuroituvat psyykkiseen järjestelmäämme ja ohjaavat asenteitamme ja käyttäytymistämme myöhemmin elämässämme.
Tärkein yhteisö on korvien välissä
Yhteisöt voivat olla päiväkoteja, perheitä, hengellisiä yhteisöjä, työpaikkoja, oppilaitoksia, kouluja tai harrastusryhmiä. Jokaisen yhteisön kautta ihminen rakentaa itseään: käsitystä kuka hän on ja millainen hän on, onko hän arvokas tai arvoton.
Käsitys itsestä ohjaa sitten myös käsitystä ympäristöstä ja toisista ihmisistä. Esimerkiksi itseään arvostamattoman, alemmuuden tunnoista kärsivän on lähes mahdoton uskoa, että muut arvostavat tai edes hyväksyvät häntä. Itseään arvostava yhteisön jäsen puolestaan uskoo helpommin myös toisten arvostavan häntä ja kokee yhteisön myönteisempänä.
Näin ollen voimmekin puhua yhteisöstä ihmisen korvien välissä. Esimerkiksi työpaikalla jokaisella työyhteisön jäsenellä on ikioma työyhteisönsä ts. hänen subjektiivinen käsityksensä työyhteisöstään, joka on hänen hyvinvoinnilleen ja toiminnalleen tärkein yhteisö. Tällä korvien väliselle, subjektiivisella yhteisöllä tarkoitan ihmisen käsitystä siitä millainen työyhteisö on ja mikä hänen oma asemansa ja roolinsa on. Saman työyhteisön jäsenillä voi olla hyvinkin erilainen käsitys työyhteisön ilmapiiristä ja ihmissuhteista tai toisten asemasta ja roolista yhteisössä.
Ihmisten käsitys ei muodostu sattumanvaraisesti, vaan myös heidän asemansa yhteisössä muokkaa käsitystä yhteisöstä. Tutkimusten mukaan johto suhtautuu myönteisimmin ja perustaso kriittisimmin yhteisöön.
Hyvän yhteisön kehittäminen edellyttää yhteistyötä ja vuorovaikutusta. Johtajan ja esimiehen rooli on työyhteisön kehittämisessä tärkein. Hän käyttää valtaa, luo yhteisön kulttuuria ja toimii esimerkkinä.
Aiheeseen liittyvät ajankohtaiset koulutukset:
– Avaimet yhteisölliseen johtamiseen
– Kohti toimivaa yhteisöä
– YhteisöAkatemian johtamisen koulutukset
– YhteisöAkatemian yhteisöhoidon koulutukset
© Kari Murto, Suomen Yhteisöakatemia Oy. Kaikki oikeudet blogissa kirjoitettuun materiaalin ovat kirjoittajalla ja Suomen Yhteisöakatemia Oy:llä.
Blogin materiaalia voidaan käyttää muissa sähköisissä ja painetuissa julkaisuissa, edellyttäen, että niissä mainitaan ”Copyright © Kari Murto, Suomen Yhteisöakatemia Oy 2014” sekä lisätään linkki www.sya.fi
Kommentoi aihetta...