Minulla on Sinulle, tämän blogini lukijalle, kysymyssade. Kuuntele sen ropinaa ja aina pisaran osuessa, mieti hetki. Vastaa sitten itsellesi muutamalla sanalla tai lauseella. Saat katsella ja kuunnella hyvinvointitarinaasi…
****
Siitä tulee kohta kolme vuotta täyteen, kun eräs ystäväni kysyi minulta muutamaa pisaraa. Kuultuaan vastauksen, hän kirjoitti erään tuttavalääkärinsä nimen ja puhelinnumeron.
Tapasin lääkärin jo seuraavana päivänä. Siihen päättyi kymmenen vuotta kestänyt intensiivinen työjakso. Olin toiminut koulutusyrittäjänä, vastannut kaikesta yksin; hankkeiden suunnittelu, välillä pitkät työmatkat yötämyöten, lähes pakonomainen yritys tehdä täydellisiä hyvinvointikoulutuksia, palautteiden purku ja kytkeminen uusiin tuotteisiin, markkinointi, sähköpostit, lukemattomat puhelut, alvit ajallaan ja olisi vielä pitänyt olla pysähtymiseen aikaa itselle ja läsnäoloon perheen kanssa… Suutarin lapsilla kengät ties missä?
Ensin alkoi vaivata pitkäaikainen väsymys. Se ei mennyt edes lomillakaan ohi. Sitten tuli kyynistymisen vaihe. Se hiipi huomaamatta ja löysi lopulta kirjainyhdistelmänsä: EVVK! Sen jälkeen olinkin jo terminaalivaiheessa. Huomasin kauhukseni, että tämä palapeli hajoaa oikeesti… ammatillinen osaaminen mureni hikiseen yrittämiseen ja pakkotyöhön, tulokset heikkenivät.
Työterveyslaitoksen tutkimuksissa huomattiin sama. Burnoutin keskeiset indikaattorit ovat:
- Pitkäaikainen väsymys.
- Kyynistyminen.
- Ammatillisen osaamisen hajoaminen.
Eikä tässä vielä kaikki! Omalla kohdallani pitkin matkaa kehoni antoi varoituksia. Ohitin ne, en kuunnellut niitä! Lisäsin kierroksia ja keho lisäsi hälytyksiinsä vääntömomenttia; sairaalassa epäilivät aluksi aivoinfarktia. Pysähdyin hetkeksi. Kun taas pääsin baanalle, niin ei muuta kun kaasu pohjaan … lopulta toisessa sairaalassa epäilivät vakavien oireitteni perusteella sydäriä.
Tutkimuksia, mittauksia, kuvauksia, verikokeilta… Mitään fyysistä syytä ei löytynyt? Terve mies, suonet kuin nuorella, läpät pitää, rasituskokeet OK! Mikä ihme minua vaivaa?
Vaikka tutkimuksissa ei mitään löytynytkään, oivalsin itse pohdiskeluitteni jälkeen pari merkittävää syytä loppuunpalamisiini! Yhteen seikkaan oli kiinnittänyt huomiota Columbia -yliopiston professori Donald Hambrick. Hän oli päätynyt erittäin mielenkiintoisiin tuloksiin tutkiessaan johtajien työuran ”vuodenaikoja”.
Hambrick löysi erotti viisi vuodenaikaa työmotivaation elinkaarella.
- Vastineen antaminen tarjottuihin haasteissin (ensimmäiset 1-2 vuotta)
- Omaehtoinen kokeilu (seuraavat 1-2 vuotta)
- Pysyvän teeman valinta (1-2 vuotta)
- Toimen hallinta (3-5 vuotta)
- Haitallisen toiminnan vuodet (kaikki loput vuodet)
Kolme burnouttia kokeneena on mennyt lopulta jotain jakeluun. Hambrickin tutkimuksen mukaan, kun henkilö on tehnyt töitä 7-11 vuotta samassa toimessa, alkavat haitallisen toiminnan vuodet. Kun kuutioin omaa työuraani, löysin motivaation elinkaareksi itselläni 9 vuotta +/- 1 vuotta. Ensimmäisessä työpaikassani geofysiikan tutkimuksessa olin 9 vuotta ja koneeni tilttasi. Toisessa analyyttisen kemian puolella puuhastelin 8 vuotta ja koneeni taas tilttasi ja kolmannessa yksin tekevänä koulutusyrittäjänä 10 vuotta ja kaikki sylinteri leikkasivat kiinni.
Varsinkin luovuusorientoituneille ihmisille koko elämänpituinen sama duuni on yhtäkuin elinikäinen vankila. Kova kakku istua pelkän palkan vuoksi! Ilman hehkua hommien tekeminen ei minulta kertakaikkiaan onnistu. Olen ihaillut niitä, jotka pystyvät tekemään vuosikymmeniä samassa toimessa työtään. Hiljaista Kunnioitusta heille ta teille kaikille. Tietysti työnsisällössä on useimmilla vaihtelua ja se helpottaa työmotivaation ylläpidossa.
****
Toinen syy omaan loppuunpalamiseeni oli minussa ”syvällä” psyykessäni. Selitys löytyi Kaunialan sotavammasairaalan arkistosta. Sain luettavakseni perheestämme dokumentoidut taustat. Lääkäri evästi minua näillä sanoilla, antaessaan epikriisit luettavaksi: ”Käy siellä, mutta muista tulla takaisin.”
Mikäli lapsella kasvuolosuhteet ovat traumaattiset, tulee joillekin kasvupohjan vammat esiin mm. työuupumuksena. Koin olevani sotainvalidi toisessa polvessa. Isäni haavoittuminen jätti jälkensä minuun. Olemassaolostani tulikin suoritusperustainen; se piti ansaita! Yllättävän kova homma! Onnekseni sukupolvien traumasta olen kuntoutunut ja haavat ovat parantuneet suurelta osin.
Olen tehnyt todella paljon töitä tunteitteni kanssa. Testannut lukemattomia tunneprosessointi- menetelmiä: keskusteluterapiat, psykodraama, NLP, NPA, EMDR, TRE, matkamenetelmä, Stettbacherin metodi, rosen monine kehohoitoineen, kuvataide- ja kirjallisuusterapia jne.
Viime aikoina kokeilemani mindfulness vaikuttaa erittäin lupaavalta.
****
Yksi merkittävä asia selviytymisessä ovat olleet työnohjaajat ja mentorit. Onnellinen olen niistä tunnepeilistä, joihin katsomalla olen voinut hahmottaa itseäni ja alkaa kertomaan myönteistä tulevaisuustarinaani.
Olen myös saanut olla mukana sotatrauman tutkijoiden ryhmässä kokemustietotaidon osaajana. Kokoontumiset ovat avanneet minulle uusia näköaloja kansallisen vammamme käsittelemiseen. Meillä on uuden ja psyykkisesti kestävän kasvun aika edessämme. Muutos on mahdollista!
Kolmen vuoden breikki on tehnyt hyvää. Palaan takaisin työelämään. Tässä nykyisessä globaalissa murroksessa tarvitaan sydämen kieltä. Toivon voivani sanoittaa ihmisenä olemisen tunnerikkautta. Jaan tarinoitani niille, joita kiinnostaa työhyvinvoinnin konkretia ja jotka haluavat tietää sekä kokeilla itsestä huolenpitämisen työkaluja käytännössä. Yhteisöllisissä koulutuksissa voimaantuminen on upea mahdollisuus yhdessä oivaltamiseen ja oman hyvinvoinnin lisäämiseen.
Tänä päivänä olen kiitollinen pohjakoulutuksestani. Ilman sitä en olisi se Ukko, joka nyt saan olla.
Loppuun palamiset ovat olleet kohdallani alkuunpalamisia. Ne ovat lisänneet itsetuntemusta ja elämänymmärrystä. Burnoutit ovat opettaneet minua ainakin yhden nahkakantisen kirjaston verran. Nyt tiedän – oravanpyörästä on hyvä syy välillä hypätä oravanpesään uinahtelemaan:)
Tänä vuonna käynnistyvä neljäs työurani tulee sisältämään kirjoittamista, videotaidetta ja tarinankerrontaa erilaisissa koulutustapahtumissa sekä henkilökohtaisia hyvinvointivalmennuksia.
****
Niin… ja sitten se blogin alussa lupaamani kysymyssade…
”Mitä kuuluu elämääsi? Mikäli olet työssä, niin miltä on tuntunut lähteä aamulla, päivällä tai illalla duuniin? Oletko kokenut viimeaikoina innostusta ja työniloa? Aistitko arvonantoa työkavereittesi ja esimiehen suhteen? Arvostatko itse heitä? Entä miten on työpäivien keskellä kiireettömien, luovien hetkien laita? Pystytkö olemaan läsnä itsesi, oppilaittesi, asiakkaittesi tai yhteistyökumppaneittesi kanssa?
Miten sitten kotona? Onko siellä Sinulla hyvä olla läheistesi kanssa? Koetko arjessa levollisuutta ja tasapainoa? Saatko nukuttua riittävästi? Ulkoiletko? Nautitko terveyttä tuovasta ruoasta?”
****
Mielenrauhaa, elämäniloa, voimaantumissateen ropinaa jokaiselle tämän blogin lukijalle.
© Ukko Kärkkäinen, Suomen Yhteisöakatemia Oy. Kaikki oikeudet blogissa kirjoitettuun materiaalin ovat kirjoittajalla ja Suomen Yhteisöakatemia Oy:llä.
Blogin materiaalia voidaan käyttää muissa sähköisissä ja painetuissa julkaisuissa, edellyttäen, että niissä mainitaan ”Copyright © Ukko Kärkkäinen, Suomen Yhteisöakatemia Oy 2013” sekä lisättynä linkki www.sya.fi
Kommentoi aihetta...